Rakentaminen

”Alus oli suo, kuokka ja Jussi ja pohjoista lakeutta julmetusti…”. Ei ollut, mutta pellolle vanhan pihaton viereen alettiin rakentaa ja saatiin 100 rekallista murskattua Pirkkalan vanhaa kunnantaloa pohjien täytteeksi joulukuussa 2020.
Anturaplinttejä varten tarvittiin reilusti rautaa.
Ja ei muuta kuin lanka palamaan. Pertti Pietilän tyylinäyte!
Alasen Kalle oli Volvollaan kaverina pohjien kaivuussa talvella 2021.
Joutilas päivä valaa, hehe! Anturaplintit valettiin kahdentoista kappaleen erissä. Vammalan Betoni toimitti kaikki betonit ripeällä aikataululla.
Tässä valetaan vanhan lantalan taakse uutta kuivalantalaa huhtikuussa 2020. Etualalla pihaton pohjien kaivuu.
Lantalan taka- ja sivuseinille pystytettiin valmiit elementit, pohja ja elementtien saumat valettiin paikan päällä.
Tähän tulee lieteallas. Kaikista tarhoista tuleva liete valuu tänne. Markus Kolu asentaa Maken kanssa.
Anturaplinttien asettelu millilleen paikoilleen oli hermoja raastavaa puuhaa! Tarkka mitta vasemmalle, tarkka mitta oikealle ja sitten ristimitta ja taas alusta sentti sinne ja kaksi tuonne!!
Reilun parin tonnin painoiset anturaplintit nosteltiin kaivurilla paikoilleen. Kesä 2020.
Syyskuussa 2020 kivien päälle alettiin nostella runkotolppia.
Ja saisiko taas muutaman kuorman mursketta?! Sakari Alanen naapurista toimitti murskeet aina sovitusti ja oikea-aikaisesti.
Vasemman puoleinen halli on ruokintakatos ja oikean puoleiset tolpat kuuluvat laitimmaiseen makuuhalliin. Nämä kaksi rakennettiin yhtä aikaa. Syksy 2020.
Runkotolpat nostettiin kaivurilla paikoilleen ja liitettiin pulttiliitoksilla toisiinsa. Kiinnikelätkät kävi hitsaamassa luokkahitsari Tapsa Porista.
Uudet hallit ovat hyvin avonaiset, joten maalari ei ole tässä projektissa paljon rasittunut. Sen verran kuitenkin, että haalarin sai maaliin.
Ensimmäisten hallien tarhojen asvaltointi oli joulukuussa 2020 ja sitä ennen piti pohjien olla kunnossa ja aitatolpat asennettuna tarkoin paikoilleen!
Talvi menikin taas rattoisasti metalliverstaalla! Näistä tulee parsien osia ja kiinnikkeitä.
Vielä viimeiset hiekkaleikit ennen kuin lehmät tulevat sotkemaan leikin. Veljeni Aleksi asentaa toisessa päässä valoja. Huhtikuu 2021.
Ilonpäivä sekä eläimille että ihmisille! 30 ensimmäistä lehmää ja vasikkaa uusissa tiloissa 11.4.2021!!
Makuuhalliin mahtuu 80 emoa vasikoineen. Vasemmalla puolella on kaikille emoille hiekkaparret, keskellä kuvassa vasikoille oma kestokuivitettu makuualueensa. Välissä on jaloittelutarha ja ruokintakatos on kuvan oikeassa laidassa.
Kaikki eläinten syömä nurmirehu on paaleissa. Paalit pyritään tuomaan tilan pihaan heti paalauksen jälkeen ja käärimään muoviin pihassa. Käärityt paalit pinotaan korkeaksi kasaksi, josta niitä on helppo talvella hakea syöttöön. Tässä tehdään paalialueen pohjatöitä kesällä 2021.
Talvella 2021-2022 jatkettiin taas töitä metalliverstaalla. Pelkästään aitoja tarvitaan kymmeniä.
Toinen makuuhalli rakennetaan ensimmäisen peilikuvaksi yhteisen ruokintakatoksen toiselle puolelle, vanhan hallin viereen. Rakennustyöt pääsivät toden teolla vauhtiin syksyllä 2022.
Rungon asennusta syksyllä 2022, kaivurin puikoissa Tomi Mäkinen. Make kiinnittää pultteja nosturissa.
Tässä valetaan sontakäytävää joulukuussa 2022. ”Mopon” ohjaimissa Matti Kolu. Kolan varressa vaari Markku Jokinen, Make mittaa korkoa. Betonin toimituksesta vastaa Vammalan Betoni.
Kaikissa katoissa on antikondenssipelti ja osa katosta on valokatetta. Joulukuussa 2022 peltien ja valokatteen asennus, kuukulkijan korissa Matti Kolu, nosturissa Make ja peltiä nostamassa Ekojärven kuljetuksen nosturiauto.
Vanha halli yhdistyy loppujen lopuksi uusiin halleihin jaloittelutarhalla.

Valojen asennus helmikuussa 2023. (KUVA PUUTTUU)

Hiehot uudella puolella 23.2.23.

Vasikoiden nimet

Lypsykarjapuolella on käytössä systeemi, jossa kaikki karjanomistajat nimeävät kaikki kyseisenä vuonna syntyvät vasikat samalla alkukirjaimella. Moni emolehmätila toimii samoin. Itsekin aloitin aikoinaan sopivasti A-vuonna Aallottaresta, Apilasta ja AdalmiinanHelmestä. Nykyään, kun syntyviä vasikoita on paljon, panostan erityisesti nimen keksimiseen, jotta tunnistan eläimen ja pystyn heti linkittämään sen sukuunsa ja ryhmäänsä. Esimerkiksi Jossun vasikat: Lissu, Mussu, Nöpö-Nassu, Ossi, Possu, Rossu tai Lissun tyttäret Pulla, Rinkeli, Sokeri ja Tiramisu.

Osa vasikoista saa nimensä poikkeuksellisen syntymätapahtuman mukaan, esimerkiksi kaksoset Sikin ja Sokin olivat todella nimensä veroisia, kun ne tunkivat yhtä aikaa ulospäin, mutta kumpikaan ei arvatenkaan omin avuin päässyt mihinkään. Spot On liukui syntymänsä hetkellä irtoaidan jalkaan jumiin, onneksi yövartija oli hereillä. Syntymäsukellukset kulkevat suvussa, sillä hänen tyttärensä Underground puolestaan sukelsi aidan ali toiselle puolelle. Siinä oli kyllä naurussa pitelemistä, ei luulisi että tuollainen tyyli voi periytyä!!

Mitä luulet, miten sujui ternimaidon juonti Tontulta ja Urpolta…? Tarinalle en keksinyt mitään nimeä, enkä hyvää tarinaa, joten hänestä tuli itse se Tarina.

Vasikoiden nimet kannattaa kirjoittaa korvamerkkiin nimenomaan siihen tarkoitukseen tarkoitetulla tussilla. Tavallinen tussi kuluu pois hyvin nopeasti.
Nimet pitää ottaa tietysti etukäteen kirjoitettuna merkkiin, ennen kuin tehokas merkkien kiinnittäjä saapuu paikalle.

Vettä siitossonnille

”Siitossonnin karsinaan ei välttämättä tarvita vesikuppia, tai ainakaan sulana pysyvää”

”Senhän nyt vaikka kantaa ämpärillä”

”Yksi elukka vaan”

”Ja yksi talvi vaan”.

Olipa kerran siitossonni, jonka karsina oli ihan hallin toisessa päässä. Eri päässä kuin vesihana. Eläimellä pitää aina olla sulaa vettä saatuvilla, joten sitä kannettiin sinne aamulla ensimmäisenä. Vesi oli lämmintä ja hyvää, joten sonni pyysi toisenkin ämpärillisen. Kun kaikki muut eläimet oli ruokittu, piti vielä käydä katsomassa, että sonnilla oli vettä ja sitten mennä tarvittaessa hakemaan ämpärillinen lisää, päiväksi varastoon.

Muutamassa tunnissa vesi jäätyi, joten sitten jää piti naputella pois. Vesi oli lämmintä ja hyvää, joten sonni pyysi toisenkin ämpärillisen. Kun kaikki muut eläimet oli ruokittu, piti vielä käydä katsomassa, että sonnilla oli vettä ja sitten mennä tarvittaessa hakemaan ämpärillinen lisää, illaksi varastoon.
Iltatarkastukselle mennessä vesi oli jäätynyt ja taas naputeltiin, haettiin vettä -toinen ämpärillinen juotavaksi ja kolmas jäädytettäväksi yön aikana.

Lokakuu-marraskuu-joulukuu-tammi-helmi-maalis, huhtikuussa ei enää tarvinnut naputella jäätä. Toukokuun lopussa laitumelle, syyskuun lopussa sisälle. Joku oli kesän aikana hajottanut vesiämpärin, joten soitto putkimiehelle. Juomakupin korjaus ja uusi lämpörele 200 euroa. Kyllä kirpaisi!

Sonnin juottamiseen kului päivässä noin 23 minuuttia. Vanhempainvapaan takia sen teki lomittaja, eli hintaa 4,20€/pv. Yhteensä 243 päivää, 1020,60€!!! Ja vain yksi sonni ja yksi talvi!!

Joskus pienetkin asiat kannatta hoitaa kuntoon.

Kyllä se vesi maistuu ämpäristä niin herkulliselta! Kertoo U-M Sisu.

Huoltoukot

Säännöllinen huolto on tarpeen koneeseen kuin koneeseen.
Karhutkaan ei aina riehu, ne vetää välillä mustikoita…. Samoin huoltoukkojen on hyvä pitää välillä vähän taukoa!
Tässä siirretään leikkimökkiä asiaankuuluvalla kalustolla.
Kaivurin tankkaus ja öljyjen tarkastus.
Paalain säätöihin a`la Make ja Esa Lehtinen.
Missä olisi trampoliinille hyvä paikka….?
Pienkuormaajassa on aina pientä laittoa….
Kiristetään tarpeeksi, mutta ei liikaa…!
Iltapalalla töiden lomassa.