Poikimakauteen valmistautuminen
Netistä löytyy ohjeita sekä tuntimääriä ja muuta tietoa siitä, miten poikiminen normaalisti etenee. Niihin kannattaa perehtyä hyvissä ajoin ennen poikimakautta, varsinkin jos on vasta-alkaja. Erkki Pyörälän synnytysoppi on ikivanha huipputeos, josta myös löytyy netistä kuvia ja vinkkejä asentovirheiden korjaamiseen ym. Poikimisista suurin osa hoituu lehmältä ja vasikalta itsenäisesti, tällöin kätilölle jää sivusta seuraajan rooli.
Haastavamman poikimisen varalle apuvälineistä kannattaa hankkia ainakin liukastegeeliä ja siemennyshanskoja sisätutkimuksia varten. Vetoketjut, joissa on hyvät kahvat ja karheat hanskat, joilla ote ei lipeä. Pidempiä naruja ja lyhyitä, ohuempia naruja, tuttipullo ja letkutuspullo sekä ternimaitoa pakkaseen. Parasta ternimaitoa on tietenkin omasta karjasta, vanhemmilta emoilta lypsetty maito, mutta lisämaitona voi ihan hyvin käyttää myös naapurin maitotilalta haettua ternimaitoa. Emolehmätila, jossa poikii paljon lehmiä samoihin aikoihin, voi ternimaidon suhteen hyödyntää myös muiden, tilalla juuri poikineiden lehmien maitoa.
Poikima-apu
Oppia ikä kaikki… seurailemalla ja tarkkailemalla eläimiä pääset kärryille normaalista poikimarutiinista ja opit puuttumaan erityistilanteisiin. Poikivaa eläintä ei kannata liikoja häiritä, mutta varsinkin kesyiltä ja rauhallisilta eläimiltä voit ihan hyvin käydä kokeilemassa, minkä kokoinen sorkka syntyvällä vasikalla on ja kuinka vahva vasikan jalka on vuohisen kohdalta. Näillä tiedoilla pystyt arvioimaan syntyvän vasikan kokoa verrattuna poikivaan lehmään tai hiehoon ja mahdollisesti hälyttämään apuvoimia, jos on iso vasikka tulossa. Vetoavun suhteen ei kannata yrittää mitään henkilökohtaisia sankaritekoja ainakaan, jos ei ole voimanostaja tai muuten raavas mies. Niin kauan kuin näkyy vain sorkat ei ole kiire ja ehdit pyytää kaverin avuksi, mutta jos vasikka on jo puolivälissä tulossa ja vetovoimasi loppuu, on vasikka vaarassa tukehtua. Myös takaperin tuleva vasikka kannattaa aina vetää ulos, eikä jäädä odottelemaan, koska sen hapensaanti on vaarassa.
Normaalisti vasikan ulos tulo vauhdittuu, kun vasikan pää osuu lehmän hännän tyvessä (sisäpuolella) olevaan taikanappiin, sorkat ovat tuolloin jo reilusti ulkona. Poltot voivat myöhemmin heikentyä, jos vasikka on sellaisessa asennossa, esimerkiksi takaperin, että se ei osu kunnolla taikanappiin ja aiheuta siten polttoja lehmälle. Tällöin hyvä apu on tunkea oma kätensä synnytyskanavaan sen verran, että lehmä tuntee, että sen pitää työntää. Lehmä on yleensä voimakkaampi kuin sinä, joten anna sen toimia.
Normaalisti sujunut poikiminen voi päättyä surullisesti, jos lehmä nousee ylös hieman liian aikaisin ja vasikka putoaa alas niskoilleen. Varsinainen putoaminen ei yleensä haittaa mitään, mutta jos vasikka jää mytyksi niskoilleen niin, että ei saa happea, seuraukset ovat ikävät. Toisinaan kalvot ovat niin sitkeät, että eivät hajoa itsestään tai sattumalta juuri naaman edestä ehjät. Myös tällöin tarvitaan ripeää apua.
Eläinten poikimiseen käyttämä aika vaihtelee paljon, toinen hankkii päivä kaupalla ja toinen putkauttaa jälkikasvunsa vartissa pihalle. Yritä olla skarppina, kun vahdit poikimisia, joskus 15 minuutin keskittyminen vain nettikoneeseen kesken tarkkailun tulee kalliiksi.
Vasikan ternimaitojuotto
Mitä nopeammin vasikka saa ternimaitoa, sitä tehokkaammin se saa vasta-aineet käyttöönsä. Mitä paremman mallinen utare ja sopiva vedin lehmällä on, sitä todennäköisemmin vasikka saa juotua itse. Jos utare roikkuu, vedin on iso, paksu tai pitkä tai kovin lyhyt, vasikka tarvitsee todennäköisesti apua.
Käy ensin kahvilla. Ota lehmä kiinni lukkopöytään, anna herkkuja. Jos lehmä on epäluuloinen, eikä tule pöytään, ole luova, mutta muista työturvallisuus! Yleensä vasikka alkaa imeä sormea voimakkaasti, silloin ei tarvitse muuta kuin vetää vasikka sormen avulla utareen viereen ja vaihtaa vedin vasikan suuhun sormen tilalle ja seurailla juomista. Jos vasikka ei ime, yritä houkutella imemisrefleksiä kutittelemalla kieltä ja ikeniä. Lypsä maitoa suuhun, ole kärsivällinen. Vasikan voimakas silittely emon nuolemista mukaillen voi myös auttaa. Lähes aina terve vasikka alkaa kohtalaisessa ajassa imeä. Jos ei onnistu, yritä vähän päästä uudelleen tai letkuta.
Jos vasikka on kerran onnistunut itse juomaan, se onnistuu siinä yleensä jatkossakin. Jos vasikkaa on autettu, se saattaa tarvita apua uudemmankin kerran.
Kohdun ulostulo
”Lasten iso, pyöreä liukuri, jossa on tukevat kahvat molemmin puolin, eli Ufo”. Tämä oli ihan ensimmäisiä vinkkejä emolehmätuotantoon, jonka sain ystäväni äidiltä, pitkän linjan Charolais-kasvattajalta Kauppisen Merjalta – kiitos siitä.
Silloin tällöin voimakkaan vetoavun jälkeen, kaksosten takia, tai tuntemattomasta syystä lehmä työntää kohtunsa ulos poikimisen jälkeen. Se voi tapahtua samassa ryöpsähdyksessä, kun vasikka pullahtaa maailmaan tai jopa tunteja myöhemmin. Toivottavasti lehmä on jo valmiiksi puhtaassa, hyvin kuivitetussa poikimakarsinassa, jolloin muut lajitoverit eivät tule ihmettelemään tilannetta ja tallomaan kohtua. Jos lehmä seisoo, on tämä kyseinen Ufo todella hyvä apuväline kohdun kannattelemiseen. Kohtu ei saa roikkua omalla painollaan lehmän perässä, koska se venähtää ja rikkoutuu nopeasti. Lehmä pidetään siis paikoillaan ja kohtua kannatellaan vähintään kahden henkilön toimesta samalla, kun odotetaan eläinlääkäriä saapuvaksi paikalle. Kohtua voi myös pestä kylmällä vedellä, jolloin verisuonet supistuvat ja sen paikalleen asettaminen helpottuu. Hurjan näköisestä alkutilanteesta huolimatta eläin saadaan yleensä hoidettua hyvin kuntoon, kunhan vain ensiapu on nopeaa eikä eläinlääkärillä kestä montaa tuntia saapua paikalle.
Kuinka kauan poikimakarsinassa?
Emo leimautuu vasikkaansa muutamassa tunnissa, vasikka emoonsa muutamassa päivässä. Jos haluat välttää sekaannukset, pidä emo-vasikka -paria erossa muista pari-kolme päivää. Jos tämä ei ole mahdollista, tarkkaile, että he löytävät toisensa ryhmäkarsinassa.
Voit huokaista helpotuksesta ensimmäisen kerran, kun vasikka on syntynyt. Toisen kerran, kun se on juonut ternimaidon. Kolmannen kerran, kun päästät sen pois poikimakarsinasta ja tiedät, että se osaa itse syödä, se on punnittu, korvamerkitty, napa on normaali, vasikka on kaikin puolin reipas ja normaali. Emolta ovat irronneet jälkeiset, se syö ja on normaali ja utare on normaali. Jos maitoa tulee ensimmäisinä päivinä runsaasti, eikä vasikka jaksa juoda kaikista vetimistä, tarkkaile utaretta tulehduksen varalta.. Nuori vasikka ja vastapoikinut lehmä tarvitsevat huomiota vielä ryhmäkarsinassakin! Yleiskunto, karva, silmät, syöminen, napa, liikkuminen, kakkaläjät, kaikki kiinnostavat meitä ”päiväkodintätejä” vielä monta päivää!
Vasikkapiilot
Puhaltuminen
Emolehmien vasikoiden ruuansulatus pääsee kehittymään hyvin luonnollisella tavalla, koska vasikat juovat emonsa maitoa noin puolivuotiaaksi ja harjoittelevat siinä ohella karkea- ja väkirehun käyttöä. Joskus kuitenkin myös emolehmien vasikat puhaltuvat syötyään ehkä liikaa jauhoja tai apilapitoista rehua. Erityisen petollinen on apilan odelma ensimmäisen pakkasyön jälkeen. Puhaltuessaan vasikan pötsi on niin täynnä kaasua, että se ei enää pääse pois luonnollisia reittejä, vaan sekoittuu muun pötsinesteen kanssa. Vasikka on selvästi turvonnut ja olotila on tukala. Vanha keino ensiavuksi on öljyn juottaminen, mutta itse en ole saanut siitä hyötyjä. Meillä parhaiten toiminut keino on ison, ns. kalkkineulan työntäminen vasikan pötsiin nahan läpi ja siitä reiästä, neulan sisältä, pahanhajuinen kaasu tulee pihinällä ulos. Vasikan olo kohenee silmissä, kun paine pötsissä laukeaa. Kipulääkitys on myös tarpeellinen ei niinkään neulan reiän vaan muuten huonon olon takia.
Vasikoiden vieroitus
Vasikat vieroitetaan emoistaan noin puolen vuoden iässä, hyvissä ajoin ennen mahdolliseen jatkokasvatukseen lähtöä. Ensin vasikat totutetaan karkearehuun ja väkirehuihin, joita niiden on hyvä maistella vapaasti. Vieroituksen ensimmäisessä vaiheessa emot siirretään umpiajan rehulle, jotta niiden maidontuotanto luonnollisesti vähenee. Parin viikon päästä vasikoiden sieraimiin pujotetaan muovilätkät, jotka estävät niitä saamasta emon vedintä suuhunsa. Tällöin ne tottuvat olemaan ilman maitoa, vaikka ovat vielä emojensa kanssa. Viikon kuluttua emot ja vasikat erotellaan toisistaan. Tämä ns. vaiheittainen vieroitus vähentää vasikoiden vieroitusstressiä ja ne suhtautuvat yleensä vieroitukseen tyynen rauhallisesti. Äitien huolta ei tunnetusti poista mikään, senhän me äiti-ihmiset tiedämme, joten emot huutelevat vasikoidensa perään muutamia päiviä.
Design by Markku ruokintavälineitä
