Historiaa

Mattilan tila on kantatila Nokian Sarkolassa, jonka historia tunnetaan vuoteen 1540 asti. Tila pilkottiin kahdeksan sisaruksen kesken 1960-luvulla, jonka jälkeen pappani ja mummuni viljelivät Uusi-Mattilan tilaa ja papan veli Vanha-Mattilan tilaa yhteistyötä ja osittain yhteisiä koneita ja rakennuksia hyödyntäen. Lypsylehmät vaihtuivat jo mummun ja papan aikana 1970-luvulla sonneihin ja pikkuhiljaa 1990 ja 2000 lukujen aikana äitini ja isäni toimesta myös emolehmiin.

Tilan nykyinen toiminta on aloitettu vuonna 2010, kun aloin Markku Antilan kanssa rakentamaan emolehmille vinokuivikepohjaista pihattoa. Emoja oli tuolloin 23 ja lisäksi nuorkarjaa. Peltoa karjan tarpeisiin vuokramaineen oli noin 30 ha. Siitä asti onkin maalisuti viuhunut ja hitsauskone kärynnyt. Lähes joka vuosi on tehty uusia rakennuksia tai katettu ja korjattu vanhoja, omaa työtä tappiin asti hyödyntäen.

Emolehmistä suurin osa, 160 emoa, asustelee nyt hiekkaparsipihatoissa ja käy ruokailemassa erillisessä ruokintakatoksessa. Vanhemmassa hallissa asustelevat nuoremmat emot, hiehot ja siitossonnit. Pihat, tarhat ja hallit on asvaltoitu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jossa on pyritty sekä eläinten että työntekijöiden hyvinvointiin ja työvaiheiden järkeistämiseen.

Make on vastannut lähes kaikesta suunnittelusta, mitoituksesta ja ideoinnista, toteutuksesta puhumattakaan, joten jos tarvitset vinkkejä vasikkapiiloista, kivennäistelineistä, tarhoista, juomakupeista tai muista teknisistä ratkaisuista, ota yhteyttä! Koekappaleita on tehty kotikäyttöön, joten nyt näitä kehtaa vaikka myydä.

Näkymä Mattilan tilakeskukseen 1940-luvulla. Kuvassa etualalla olevalle ”Pallokenttä” nimiselle tontille on rakennettu tilan uusimmat tuotantorakennukset.
Kaarelan tila on nykyisin osa Uusi-Mattilan tilaa. Kuvassa Aakusti Jokinen kyntää pihapeltoa 1930-luvulla.
Tilan ensimmäiset emolehmät oleilivat 1990-luvulla harmaan ladon takana olevassa katoksessa. Kuvassa etualalla lauman sonni, Aberdeen Angus-rotuinen Toivettulan Emppu.
Tilan ensimmäiset emolehmät 1990-luvulla olivat maitorodun ja eri liharotujen risteytyksiä, kuten tuohon aikaan oli tapana.
Taustalla näkyvä punainen navettarakennus on 100 vuotta vanha, se peruskorjattiin 2015.

Yrittäjien esittely

Veera Jokinen
Olen Veera Jokinen, reilu nelikymppinen täti-ihminen. Valmistuin Mustialasta agrologiksi (AMK) 2006 ja sen jälkeen opiskelin vielä seminologiksi Mäntsälässä 2007. Olen viettänyt koko ”pienen” ikäni maatalouden ja kotieläinten parissa.
Markku Antila
Markku Antila, myös reilu nelikymppinen. Lapsuuden tausta suvun maatilalta, mutta kokemusta myös oikeista töistä esimerkiksi ilmastointi- ja rakennuspuolelta. Metallimiehen koulutus, erityisosaamista myös esimerkiksi kaksosten poiítuksesta.
Aili
Aili 5-v, kiinnostuksen kohteet Frozen, tanssiminen, laulaminen, uinti, laskettelu, legorakentaminen.

Emolehmät

Tilan eläimet ovat emolehmiä. Lehmät poikivat ensimmäisen kerran kaksivuotiaana, jonka jälkeen ne poikivat uudelleen noin vuoden välein. Emolehmä imettää ja hoitaa vasikkaansa puolivuotiaaksi, jolloin ne vieroitetaan. Kaikki emot ovat kevätpoikivia, jotta työ olisi mahdollisimman yhtenäistä ruokinnan, tuotosvaiheen ja eläinten hoidon suhteen. Kiireisimmät poikimakuukaudet ovat huhti- ja toukokuu. Poikimisia valvotaan ympäri vuorokauden ja emo-vasikka-paria pidetään aluksi poikimakarsinassa ja pienryhmissä, jotta varmistutaan kaiken olevan kunnossa.

Tänä keväänä poikii 190 emoa. Keväällä 2024 olisi tarkoitus päästä täyteen tuotantoon 240 emolla. Eläimistä puolet on puhdasrotuisia Simmentaleja ja puolet risteytyksiä. Lehmä kantaa vasikkaansa yhdeksän kuukautta ja kaksi viikkoa, emot tiineytetään kesällä. Kiimat seurataan tarkoin 5 viikon ajan ja mahdollisimman moni emo siemennetään tuona aikana. Sen jälkeen joka ryhmään laitetaan sonnit astumaan loput emot. Parhaat eläimet siemennetään uudistuskäyttöön puhdasrotuisella Simmentalilla ja vähintään 50% eläimistä siemennetään y-seksatulla, eli sonnilajitellulla siemenellä. Suurin osa vasikoista lähtee loka-joulukuulla puolen vuoden ikäisenä Atrian välityksessä jatkokasvatukseen. Parhaat puhdasrotuiset sonnivasikat kasvatetaan itse ja niitä myydään keväisin 1-vuotiaana siitossonneiksi muille tiloille ja muutama jätetään myös omaan astutuskäyttöön. Parhaat lehmävasikat jätetään myös tilalle kasvamaan uudistuseläimiksi.

Vasikka juo maitoa emolehmästä.
Emolehmiä ei lypsetä lainkaan, vaan vasikka juo kaiken emonsa tuottaman maidon. Kuvassa ternimaitoaan juomassa Uusi-Mattilan Narsissi emoltaan Udventilta.
Emot käyvät syömässä nurmirehua erilliseltä ruokintapöydältä. Tässä herkutellaan jouluaamuna 2022.