JALOSTUS ON VALINTOJA

P**kaa lehmää on turha jalostaa, totesi Senja os. Luomajärvi, ollessaan meillä neuvontakäynnillä joitakin vuosia sitten. Karusti, mutta totuudenmukaisesti sanottu. Näillä jalostuksen kannalta ei niin tyylikkäillä eläimillä on kuitenkin paikkansa karjassa, jos ne ovat hyväluonteisia ja yhteistyökykyisiä. Nämä eläimet siemennetään y-lajitellulla, eli yli 90% todennäköisyydellä sonnivasikoita tuottavalla siemenellä. Näiden lehmien jälkeläiset jatkavat matkaansa pihvilihan tuottajiksi myös siinä tapauksessa, että olisivat lehmiä. Y-lajitellun siemenen käyttö on hyödyllistä siksi, että sonnivasikat kasvavat paremmin ja niille on myytäessä parempi kysyntä kuin lehmävasikoilla. Myös lypsykarjoissa tuotetaan säännönmukaisesti jonkin verran liharoturisteytyksiä sonnivasikoina lehmistä, joiden jälkeläisiä ei haluta omaan karjaan.
Millainen on hyvä emolehmä?
Karjan kaikki lehmät eivät voi olla karjan parhaita, joten valitsen niistä ensimmäiseksi noin puolet ryhmään Y. Keinosiemennys on siitä kätevää, että ryhmään Y kuuluvat eläimet voivat fyysisesti asua missä tahansa karsinassa, mutta sonnin asututusryhmiä valitessa lehmä pitää aina siirtää samaan karsinaan sonnin kanssa!
Hyvä lehmä voi olla minkä tahansa rotuinen tai yhtä hyvin risteytys. Lehmä, joka tuottaa huonosti maitoa on aina huono, koska maidontuotanto on lehmän päätyö. Kohtalaista maidontuotantoa voi vielä jalostamalla parantaa, mutta surkean lypsäjän osoite on vacum. Liharotuisen lehmän tulee olla lihaksikas, koska sen tehtävänä on tuottaa lihaa ja lihakkaita jälkeläisiä. Tärkeää on myös hyvä hedelmällisyys, koska emolehmän ainoa vuosituotos on sen kasvattama vasikka. Tässä tulee pieni yhteentörmäys, sillä maskuliiniset ja feminiiniset ominaisuudet korreloivat keskenään negatiivisesti ja niitä on vaikeaa yhdistää samaan eläimeen. Tämä tekee jalostamisesta mielenkiintoista!

Emolehmän maidontuotantoa ei pysty tarkkaan mittaamaan, koska vasikat juovat kaiken maidon. Mutta katsomalla utareen kokoa ja kokeilemalla miltä se tuntuu, pääsee riittävään tarkkuuteen. Vanhalla lehmällä suuri repsottava utare ei ole sama asia kuin jäätävän hyvä maitomäärä, jos osa utareesta on poissa maidontuotannosta. Mutta surkean pieni utare tarkoittaa aina surkean vähän maitoa! Vetimien pituus ja paksuus vaikuttavat siihen, miten helposti vastasyntynyt vasikka pystyy juomaan ternimaidon. Jos vetimet ovat jotain muuta kuin optimimuotoiset, auta vasikka ternimaidolle. Kolmen päivän ikäisenä vasikka saa jo suuhunsa vaikka minkälaisen lantun. Kyse on siitä, haluatko toimia apulaisena kaksi ensimmäistä päivää vai et?
Emolehmätarkkailuun kuuluvat tilat punnitsevat kaikilta vasikoilta syntymäpainon, vieroituspainon 200 päivän iässä ja vuoden painon. Nämä tiedot ovat osaltaan tärkeitä jalostuksessa. Jos syntymäpaino on liian suuri, sekä emo että vasikka, myös karjan omistaja rasittuvat poikimahetkellä turhan paljon. Jos syntymäpaino on liian pieni, se tarkoittaa sitä, että vasikka tulee kasvamaan huonosti ja se ei ole lihantuotannossa toivottavaa. Vieroituspaino 200 päivän iässä kertoo sekä emon maidontuotantokyvystä, että vasikan omasta kasvukyvystä. Varsinkin isojen rotujen vasikat tarvitsevat jo parin kuukauden iästä lähtien emon maidon lisäksi myös muuta ruokaa, kuten laadukasta nurmea tai säilörehua ehkä jopa väkirehua. Isompi syntymäpaino korreloi postitiivisesti hyvän kasvun kanssa. Kolme kiloa suurempi syntymäpaino tarkoittaa keskimäärin noin 30 kiloa enemmän vieroituspainoa, tämä ilmainen lounas kannattaa hyödyntää emolehmätaloudessa, jossa kyllä kaikki muut lounaat menevät omasta pussista! Syntyvän vasikan muoto on myös tärkeä. Pitkulan muotoinen sukkula räjähtää vauhdilla poiìttajan syliin, kun taas mellopäinen ja leveälapainen jöllikkä aiheuttaa hikisiä kainaloita juuttuessaan päin emon lantiota. Vuoden paino kertoo lisää vasikan omasta kasvukyvystä ja aikuiskoosta.

Nupoja Simmentaleja
Nupous on turvallinen valinta sekä eläimelle itselleen että toisille. Eläinlääkäri tulee mielellään rauhoittamaan, lääkitsemään ja nupouttamaan vasikat, mutta se on mahdollista hoitaa myös jalostuksen keinoin. Käyttämällä sarvellisia linjoja nupojen seassa pystytään parantamaan eläinten lihakkuutta ehkä paremmin kuin pelkkiä nupoja linjoja käyttämällä. Geenitestin ottaminen jalostuseläimistä on yleistynyt nopeasti ja nykyisin tiedetään, onko eläin homo- vai heterotsygoottinupo, jolloin nupoutta on helppo pitää yhtenä jalostuseläinten valintaan liittyvänä kriteerinä. Sarvellisia yksilöitä voi myös käyttää jalostuksessa yhdessä homotsygoottinupon parituskumppanin kanssa ilman pelkoa sarvista.

Emolehmän tulisi olla kestävä eli pitkäikäinen. Hyvään alkuun päästään, kun tiedetään että vasikalla on hyvät vanhemmat ja poikiminen on sujunut normaalisti. Kun vielä kasvu 200 päivän ikään mennessä on kiitettävä ja eläin näyttää silloin halutulta olet jo voiton puolella. Hätäpäissään lihantuotantoryhmästä jalostusryhmään vaihdetuista vasikoista oman kokemukseni mukaan vähintään 90% menee pommiin ensimmäisien tuotantovuosiensa aikana. Huono sukuinen, vauhko, ruipelo tai muuten vain kummallinen vasikka ei taikaiskun voimasta muutu hyväksi lehmäksi. Tai ehkä taikaiskusta nimenomaan muuttuu, mutta siihen tarvitaan todellinen herttaväri ja tähdet kohdilleen!
Kuulostaa naiivilta, mutta tärkeintä eläimessä on, että se on kaikin puolin kiva. Kun olet ostamassa liharotuisia hiehoja, lehmävasikoita tai tiineitä hiehoja, olet etsimässä miellyttäväluontoista ystävää ja yhteistyökumppania.
