
Karamellin ensimmäinen poikiminen ei ollut erityisen helppo. Syntyvällä vasikalla oli leveä otsa, suoraan sanottuna mellopää. Vasikan isä oli Aberdeen Angus-rotua, joka pitäisi periyttää keskimäärin pientä vasikkaa. Risteytyksissä on aina myös riskinsä, eikä vasikka ole keskiarvo vanhemmistaan. Vasikan koko ei ollut ongelma, mutta pään muoto ei ollut hyvä. Kun pää saatiin autettua ulos, vasikka sujahti mukavasti maailmaan, eikä Karamellin seuraavissa poikimisissa Simmental-rodun sonnista ole ollut mitään ongelmia.
Karamellin isä on Irlantilainen huippusonni Curaheen Tyson, miinuksena sarvet, muuten yksi parhaista. Karamellin emo, Vuhanna, oli ensimmäisiä lehmiäni, hänen kohtalokseen koitui liukastumisonnettomuus. Karamellin sonnivasikoita on myyty siitokseen ja se on yksi parhaista lehmistäni, vasikoiden nimet tulevat laadukkaista alkoholijuomista kuten: Red Label, Single Malt, Tarapaca, Underberg ja Vernet Branca.
Karamelli on juuri sellainen lehmä, mitä tavoitellaan: Rauhallinen ja tuttavallinen, mutta ei liian tyrkky. Lihakas, mutta ei liian suuri. Tiinehtyy moitteettomasti, huolehtii vasikkanasa omatoimisesti. Toimii tehokkaasti tekemättä siitä sen suurempaa numeroa. Huippu lehmä! Mutta valitettavasti tarinankertojalle tylsä hahmo, koska suurieleiset ja mahtipontiset draamakuningattaret varastavat niin helpolla shown 😊